Skip to content

Kannanotto koulutusjärjestelmään

Perussuomalaisten täysmuutos-ryhmä ehdottaa seuraavaa:

  • Yrittäjyyteen valmentava koulutus otetaan pakolliseksi peruskoulutukseen sekä kaikkeen ammatilliseen koulutukseen (sis. korkeakoulut). Lisäksi ammattikorkeakouluun tehdään yrittäjyyslinjat erikseen tekniselle ja palvelualalle.
  • Valitessaan sopivaa ammattialaa ja kouluttautumismuotoa on opinto-ohjauksella suuri merkitys. Siksi peruskoulun opinto-ohjauksen tasoa ja ajanhermoilla pysymistä tulee parantaa. Myös opettajilta on vaadittava hyvätasoista työelämän ja yrittäjyyden tuntemusta.
  • Peruskoulun jälkeen yhdeksi peruslinjaksi nostetaan järjestelmällinen oppisopimuskoulutus, joka suuntaisi nuoret heti työhön ja sitä kautta ammattioppimiseen. Monilla teollisuus- ja palvelualoilla (esim. kauppa) tämä olisi nykyistä järjestelmää toimivampi ratkaisu.
  • Ammattikouluopinnot lyhennetään 1-2- vuotisiksi selkeästi työhön ja ammattiin suuntaaviksi (yleissivistävä koulutus tapahtuu peruskouluissa ja lukioissa).
  • Lukio-opetusta tiivistetään pyrkimyksenä palauttaa lukion suorittaminen kolmivuotiseksi.
  • Ammattikorkeakoulujen opintoalat ja koulutusmäärät suunnataan selkeästi nykyistä tiukemmin yhteiskunnan tarpeisiin (hoivapalvelut, tietotekniikka, kauppa ja liike-elämä).
  • Korkeakoulututkinnon suorittamista nopeutetaan mm. sitomalla opintoraha suoritettuihin opintopisteisiin ja opiskelun etenemiseen.

Suomi on ollut ylpeä menestyksestään kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa ja korkeasta koulutuksestaan. Kuitenkin nykyjärjestelmä on tuottanut useita ongelmia:

  • Ihmisiä koulutetaan yli: annetaan odotuksia positiivisesta tulevaisuudesta, jonka jälkeen esimerkiksi tradenomit pääsevät kaupan kassalle jne.
  • Koulutus on monesti ylipitkää: esim. entinen ammattikoulu on pidennetty vuodella ja saattaa olla jopa kolmivuotinen ja entinen opistoa vastaava koulutus (2 v) kestää 3 ½ vuotta.
  • Koulutukset suuntautuvat sellaisille aloille, joilla koulutussisältö ei kohtaa työmarkkinoiden tarpeita (vrt. media-ala ja jotkut humanistiset alat)
  • Koulutusputket ovat niin pitkät, että kovinkaan moni nuori ei pysty saamaan alle 20-vuotiaana ammattitutkintoa ja yliopistoista valmistutaan lähempänä 30 ikävuotta ja jopa sen jälkeen.

Esimerkiksi Japanissa valmistutaan yliopistosta tai Suomen ammattikorkeakoulun tapaisesta oppilaitoksesta keskimäärin 22-vuotiaana. Suomessa monet aloittavat opiskelunsa korkeakoulussa vasta tähän aikaan. Yhtä kaikki koulutusjärjestelmämme on tehoton, aikaa vievä, eikä ole tuloksellisesti yhteiskunnan työtarpeita huomioiva. Se aiheuttaa pettymyksiä, koska yhteiskunnassa ei ole tarjolla koulutusta vastaavaa työtä ja sitä kautta valmistunut ei saavuta haluttua ansiotasoa. Pitkät koulutus- ja valmistumisajat aiheuttavat nuorelle hitaan siirtymisen työelämään. Koulutuksen uudistaminen ja tarkoituksenmukaistaminen on yksi lääke työurien pidentämiseen.

Tämän järjestelmän tavoitteena on nopeuttaa ihmisten valmistumista ja pääsemistä työelämään noin 1½-2 vuotta nykyjärjestelmää nopeammin. Vaikutukset kansantalouteen ovat merkittäviä koulutuskustannusten pienenemisen ja varhaisemman työelämään siirtymisen ja sitä kautta verojen maksun kautta. Tällä on merkittävät vaikutukset myös työurien pidentymiseen. Yksi vuosi työelämässä lisää tarkoittaa 2 miljardin euron säästöä. Näin ollen pelkästään koulutusaikojen lyheneminen toisi 3-4 miljardin euron säästöt.

Yliopistotutkinnon läpäisee viidessä ja puolessa vuodessa vajaa puolet (tavoite 5 v). Neljässä ja puolessa vuodessa ammattikorkeakoulututkinnon nuorten koulutuksen läpäisee 40 prosenttia uusista opiskelijoista (tavoite 4 v). Kolmessa ja puolessa vuodessa ammatillisen perustutkinnon läpäisee 62 prosenttia ja ylioppilastutkinnon 79 prosenttia (tavoite 3 v). Lähteet: Tilastokeskus ja Verkkouutiset, opetusministeri Henna Virkkusen haastattelu 8.10.2010 tai ks. opetuslaitosten verkkosivut

Mainokset
8 kommenttia leave one →
  1. 23.1.2011 23:26

    Uudistukset näyttävät lähtevän siitä, että ihmiset eriarvoistetaan. Ammattikoulun tarkoitus näyttää tässä olevan halvan työvoiman nopea kouluttaminen pääomanomistajien tarpeisiin. En hyväksy ajatusta jolla ammattikoululaiset kahlitaan omaan alaluokkaansa. Ammattikoulutuksen täytyy jatkossakin sisältää sivistysaineita eli humanistisia tieteitä jotka ovat koko sivistyksemme perusta.
    Kannatan ajatusta yrittäjyyskoulutuksesta, mutta toteuttaisin sen yhteiskuntaoppia lisäämällä: Yrittäjän ja palkkatyöläisen-jokaisen kansalaisen- perustietoihin täytyy kuulua verotuksen tuntemus jotta ei sitten yllätyttäisi kun veroja joutuu maksamaan.
    Lukio ja yliopisto eivät saa olla muoviroinan tuottamiseen tähtääviä, vaan niiden on annettava mahdollisuus opiskella laaja-alaisesti. Vain tämä ja akateeminen vapaus tuottavat uutta luovaa ajattelua.

    • 24.1.2011 08:55

      Kommenttisi on hieman asenteellinen ja arvottava. Emme ole puhuneet eriarvoistamisesta, eikä ole puhuttu halvan työvoiman aikaansaamisesta. Palkkarakenteisiin ei ole puututtu, ei myöskään siihen, että jotkut ammatit olisivat vähempiarvoiset kuin toiset. Olemme todenneet sen, että ammattikoulutuksessa ei ole tarkoituksenmukaista pidentää koulutusaikoja, kuten on tehty. Ammattikoulutuksen opiskelu on kasvanut siitä, kun aiemmin mentiin suoraan ilman varsinaista oppikoulutusta töihin, ajatuksella työ tekijäänsä opettaa. Siihen koulutusyhteiskuntaan, jolloin ammattikoulutuksesta tuli usein yksivuotinen. Sittemmin se laveni kaksivuotiseksi ja on nykyisin jo kolmivuotinen. Voi väittää täysin perustellusti, että moneen ammattiin oppii reaalisesti paljon lyhyemmässäkin ajassa.

      Otanpa nykyaikaisen esimerkin. Yhteiskunnallisen turvattomuuden lisääntyessä yksi kasvavista ammattikunnista on vartijat. Jotta vartijana voi toimia, edellyttää se vartijakoulutusta. Vartijakoulutuksen pituus on tällä hetkellä alle sata tuntia. Odotan pelolla ajatusmallia, että joku keksii tekevänsä vartija-amk:n (ammattikorkeakoulututkinto) ja sen pituudeksi neljä vuotta. Ainoa, mitä tässä tapahtuu, on se, että ihmisiä istutetaan koulunpenkille, he eivät pääse ansaitsemaan elantoaan ja työelämässäoloaika lyhenee ja yhteiskunnan paineet jatkaa työssäoloaikaa toisesta päästä kasvavat. Tämä ei voi olla tarkoituksenmukaista.

      Lisäksi on ymmärrettävää, että monelle (erityisesti nuorelle) ei koulunkäynti vain maistu. Eriarvoistavaa on se, että he eivät saa mitään ammattia nykyisen pitkän koulutusyhteiskunta-ajattelun kautta, koska se ei heille sovellu. Tämän takia järjestelmässämme oli mukana oppisopimustoimintamallin ottaminen yhdeksi peruskouluttautumistavaksi. Työn kautta saataisiin, ei vain työhön oppiminen ja elannonsaanti, vaan myös tutkinto. Tämä on kaikkea muuta kuin eriarvoistavaa, vaan tämä on yhteiskuntaan kiinnipääsemistä. Eriarvoistavaa on syrjäytymiseen johtava toimintamalli, jota nykyisin paljon tapahtuu.

      Hyvä, että kannatat yrittäjyyskoulutusta. Emme ottaneet kantaa siihen, mikä oppiaineen nimellä asia olisi. Kuitenkin näkemyksemme mukaisesti olisi tehdä yrittäjyyskoulutus-nimikkeen alla, eikä laittaa sitä jonkun toisen oppiaineen käenpojaksi, koska usein tällaiset toimintamallit jättävät uuden sisällön lapsipuolen asemaan, mikä ei ole tarkoituksenmukaista.

      Kun puhuit lukiosta ja yliopistosta, et ottanut kantaa laisinkaan niihin kannanottoihin, joita teimme koskien opintojen kestoa, joka oli ainoa keskeinen muutoskohde. Emme puhuneet akateemisest vapaudesta, emmekä siitä, tähtäisikö (muka) yleissivistävä koulutus muoviroinan tuottamiseen. Kyseinen asia on aivan eri juttu, eikä liity lainkaan lukio- ja yliopisto-opintoihin. Oleellista kuitenkin on, että myös yliopisto-opinnoista saadaan eväät työelämään. Myös kohtuullisen rohkea väite on, että luova ajattelu kasvaa lukion ja yliopiston kautta. En väitä sen näissä koulutuslaitoksissa kaventuvan, mutta rohkenen sen siellä lisääntyvän. Päinvastoin lapset ovat luovia, mutta mitä enemmän koulutusta päälle laitetaan, se yleensä luovuuden esiintuloa vain heikentää. Joillakin tämä luovuuden voima on sen verran vahva, että edes korkeakoululaitos ei ole sitä pystynyt tappamaan, mutta luovuuden vahvuus ei perusopetuksesta parannu.

      Helposti ajatellaan, että opintojen pidentäminen parantaa ihmisen osaamistasoa. Olisikin hyvä, jos näin oikeasti olisi. Kuitenkin valitettava totuus on, että tulokset näyttävät juuri päinvastaista suuntaa. Tästä otan esimerkin lukio-opetuksesta. Kun lukioiden äidinkielen laudaturin pisteraja on ollut kautta vuosikymmenien vakiiintunut tasoon 92, se seitsemällä viimeisellä kerralla on laskenut (syksyä 2010 en tiedä) systemaattisesti ollen vuonna 2007 90, 2008 88, ollen 2009 86 keväällä ja 85 syksyllä ja ollen 87 keväällä 2010. Tämä kertoo sitä, että opinnot pidentyvät, mutta absoluuttisesti mitattuna taso heikkenee, kun arvosanat annetaan gaussin käyrän jakauman mukaan. Näin ollen perustellusti voidaan jopa väittää, että vaara on olemassa, että koulutuksessa vie vain enemmän aikaa, kuin että siellä saadaan enemmän aikaan oppimistuloksia. Tämä ei ole opiskelijoiden, yhteiskunnan, työelämän, eikä kenenkään etu. Olemme näin ollen tehneet tämänkin uudistusrakenteen reaaliseen tarpeeseen, koska tarvitsemme tähän yhteiskuntaan monella tasolla täysmuutoksen.

  2. 24.1.2011 15:18

    Ainakin lopussa esittämiinne lukuihin kaipaisin hieman lähteitä, sillä joukossa vaikuttaisi olevan pienoinen asiavirhe. Tavoiteaika yleisimmän, 300 opintopisteen laajuisen korkeakoulututkinnon suorittamiseen on viisi vuotta: kolme vuotta alemmalle, 180 opintopisteen korkeakoulututkinnolle ja kaksi vuotta 120 opintopisteen ylemmälle korkeakoulututkinnolle.

    Viidessä ja puolessa vuodessa maisterintutkinnon suorittaneiden määrä ei kieltämättä näytä kovin vakuuttavalta, mutta mielenkiintoista olisi ainakin tietää, kuinka paljon lukemia rumentavat esimerkiksi sellaiset kenties käytännössä jo työelämään siirtyneet opiskelijat, jotka vain viimeistelevät muutaman vuoden tauon jälkeen kesken jääneen gradunsa tai tenttivät jonkin rästiin jääneen kurssin. Opiskeluaikojahan alettiin rajoittaa vasta muutama vuosi sitten, ja eri aloilla on vaihtelua sen suhteen, missä määrin koko tutkinnon suorittamisella on työllistymisen kannalta merkitystä.

    • 24.1.2011 16:13

      Tosiasia kuitenkin on se, että kaikissa opiskeluvaiheissa normiopiskeluajat ovat pidentyneet. Kuitenkin sanotaan, että suurin osa tiedosta vanhenee muutamassa vuodessa. Lisäksi Suomessa valmistutaan ammattiin paljon myöhemmin kuin monissa muissa maissa. Ei ole kovin perustelua se, että ennen lukion suorittäminen kesti 3 vuotta, nykyään 3,5, ennen ammattikoulu oli 1-2-vuotinen, nykyisin se on 3-vuotinen. Ennen opisto kesti 3 vuotta, nykyisin 4 vuotta. Ennen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen vei neljä vuotta, nykyään viisi. Meillä on kategorinen koulutuksen pidentämismallia, mikä ei mitenkään korreloi edes koulutusten laadun tai koulutuksen tulosten kanssa. Sen sijaan meillä on toimintamalli, joka viivästyttää ihmisten siirtymistä työelämään, antaa pettymyksiä ihmisille, kun koulutusta vastaavaa työtä ei löydy ja on äärettömän kallis yhteiskunnalle kaikilla tasoilla.

      Meillä on yhteiskunnassa yksi perusongelma. Tätä perusongelmaa voi kuvata lukusarjalla 30-30-30. 30 vuotta kasvetaan ja opiskellaan, 30 vuotta ollaa työssä ja 30 vuotta ollaan eläkkeellä. Tämä tuottaa sellaisen yhtälön, että työssäoloaika ei riitä elättämään tätä 60 vuotta. Tämä on yksinkertaista matematiikkaa ja sen merkit ovat jo näkyvissä. Tulevaisuudessa tämä ongelma vain pahenee. Ongelmaan on löydettävä lääkkeet. Koulutuksen järkeistäminen on yksi niistä.

  3. Yleistämällä onneen permalink
    29.1.2011 13:49

    Oletteko selvittäneet muutosinnossanne, paljonko koulutuksiin sisältyy harjoittelua ja muuta käytännön yhteistyötä työnantajien kanssa? Pitäisikö siis käytännön harjoittelua vähentää ja lisätä uusien työntekijöiden palkallista perehdyttämistä? Käsitykseni mukaan tämä vähentäisi yritysten tuottavuutta – ovatko yrittäjät tähän valmiita?

    Jos koulutuksen tiivistäminen tarkoittaisi vain keskittymistä tiukasti käytännön ammattiaineisiin, se vaikuttaisi varmasti myös työntekijöiden jatkokoulutusmahdolllisuuksiin. Tietysti voidaan rakentaa vielä jokin kolmannen asteen koulutusjärjestelmä, mutta ei se ainakaan kustannuksia vähentäisi.

    Koulutuksen oikea kohdentaminen on ikuisuusongelma, koska nykyisin miltei alalle kouluttautuminen vie runsaasti aikaa ja resursseja. Globalisaation vaikutus yritysten toimintaedellytyksiin on vaikeasti ennakoitavaa, koska vaikutukset tuntuvat sekä suoraan kilpailuedellytyksien muutoksina että yleisen talouden kysynnän muutoksina. Koulutusjärjestelmä on väistämättä aina askeleen optimitilannetta jäljessä.

    Yritysten ja yrittäjien määrään ei pelkällä kouluttamisella voida juurikaan vaikuttaa, jos yleinen talous- ja kilpailutilanne eivät muutu. Ehkä ryhmänne pitäisikin keskittyä vaikuttamaan em. asioihin ja harmaan talouden kitkemiseen, mikäli haluatte oikeasti parantaa yritysten toimintaedellytyksiä. Nyt ryhmän aloitteellisuus vaikuttaa kuppilakeskustelujen pohjalta rakennetulta ilman aitoa halua dialogiin kritiikin kohteiden kanssa.

    • 31.1.2011 00:51

      Kiitos kommentista. Otetaanpa asiat yksi kerrallaan. Ehdotuksemme ei ollut vähentämässä, jos ei lisäämässäkään koulutukseen sisältyvää harjoittelun määrää. Itsestään selvää on, että mitä tiukempi ja parempi yhteistyö on koulutuksen ja työelämän välillä, sen paremmin koulutus tulee palvelemaan niin työnantajia, koulutettavia ja samalla koko yhteiskuntaa.
      Ammattikoulutuksen kohdalla koulutuksen keskittäminen ammattiasioihin on mielestäni välttämätöntä. Puhuttaessa ammattikoulutuksesta, niin ammattiasiat siinä pitää opettaa ja edelleen yleissivistävä koulutus on jossain muualla. Ammattikoulutuksen tasoa ei voi heikentää, vaan pikemminkin syventää ja parantaa. Mitään tekemistä tällä ei ole jatko-opintomahdollisuuksien kanssa, koska nykyinen järjestelmä mahdollistaa aina yhdeltä tasolta seuraavalle siirtymisen, eli ammattikoulusta on mahdollista päätyä tohtoritutkintoon, mikäli halua, kykyä ja intoa vain on. Tätä järjestelmää emme ole ehdottaneet muutettavaksi.
      On totta, että koulutuksen kohdentaminen on ”ikuisuus ongelma”. Tämä ei ollut kuitenkaan ehdotuksemme kärki. Ehdotuksemme kärki oli selkeästi ylipitkässä koulutusjärjestelmässä, joka on tehoton, ei mahdollista nuorien nopeaan itsenäistymiseen ja omalla työllä ansaittuun elantoon ja valmistumaan ammattiin muuta kuin epätarkoituksenmukaisen pitkän koulutusputken kautta. Kuitenkin on selvää, että nykyistä parempi kohdentaminen on mahdollista siitä huolimatta, että ei tätäkään maailmassa koskaan täydelliseksi saa.
      On selvä, että yrittäjien määrää ei pelkällä yrittäjyyskoulutuksella pystytä aikaansaamaan. Sen sijaan tiedän yli 20 vuoden yrittäjyyskoulutuskokemuksen kautta, kuinka huonot valmiudet ihmisillä on ryhtyä yrittäjiksi. Näin tilanne ei olisi, jos peruskoulutuksessa yrittäjyysaineet ja yrittäjyysosaaminen olisivat merkittävässä roolissa. Kysymys ei ole vain yrittäjiksi koulutuksen avulla innostamisesta vaan alkavien yritysten onnistumisesta, sillä nykyisin joka toinen aloittaneista yrityksistä lopettaa toimintansa viiden ensimmäisen vuoden aikana. Tämä luku jos joku kertoo siitä, että yrittäjyysosaamisen lisääminen on oikeasti erinomaisen tarpeellista.
      Harmaa talous on aivan oma lukunsa, joka ei liity edeltäviin. Sen kitkeminen on myös erinomaisen merkityksellistä, ks. tästä esim. päivän kommenttini 18.1. Täysmuutos tarkoittaa sitä, että emme keskity vain yhteen seikkaan, vaan pyrimme reaalisesti vaikuttamaan kaikkiin niihin seikkoihin, joissa oikeasti tarvitaan tässä yhteiskunnassa muutosta. Muutoskohdat, jotka olemme esittäneet ovat ajateltuja ja perusteltuja.

  4. Kati permalink
    3.2.2011 20:09

    Pitkien koulutusten lyhentäminen tuskin onnistuu Suomessa, sillä koulutusten pidentäminen palvelee lähinnä opettajien työllistymistä ja systeemin pyörittämistä. Tätähän ei ilmeisesti saa sanoa ääneen. On ihan selvää, että kouluista voisi valmistua lyhyemmässäkin ajassa tai koulutuksesta voisi vähentää teoriaa ja tunneilla istumista, mutta jonkun intresseissä lienee se, että suomalainen koulutus on pääasiassa pitkähkö ja teoreettinen tietopaketti, joka ei aina välttämättä palvele nuoria eikä työnantajia. Koutuksen tehottomuus johtuu juuri tästä, se hyödyttää tiettyjä tahoa systeemin sisällä, muttei valmistuneita tai ketään systeemin ulkopuolella (työnantajat).

    Toinen asia, monissa maissa korkeakouluista valmistutaan aikaisemmin, koska koulusysteemi on koulumainen ja opiskelijat asuvat pääsääntöisesti kotona. Opiskelijoille annetaan valmis lukujärjestys käteen, opiskelusta ei makseta tukia ja opiskelijat (vanhemmat) maksavat lukukausimaksuja. Eli systeemi on aivan päinvastainen kuin Suomessa, enkä nyt sano, että se pitäisi kopioida Suomeen. Allekirjoittanut on opiskellut ulkomaalaisessa korkeakoulussa ja siellä ei ollut suomalaisille tuttua pyhää lehmää, eli akateemista vapautta. Lukuvuoden alussa meille annettiin valmis lukujärjestys käteen ja sitä sitten noudatettiin, valinnaisia aineita oli muutama ja oman alan ulkopuoliset valinnaiset opintokokonaisuudet olivat maksullisia. Koko luokka valmistui täsmälleen samaan aikaan, eikä kukaan jäänyt yliopistolle roikkumaan ja kaikki ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän oman alan töissä ja keskimääräisesti nuorempana, mitä Suomessa. Yliopisto järjesti työharjoitteluita niitä hakeville. En ainakaan omasta mielestäni ole sen huonompi työntekijä tai tunne alaani huonosti, vaikka olenkin alan töissä lyhyemmällä koulutuksella (kandidaatin tutkinto), mitä suomalaisilla vastaavan alan valmistuneilla normaalisti on (maisterin tutkinto). Suomalaiseen alan tutkintoon on omien havaintojeni mukaan ympätty kaikenlaisia teoreettisia paketteja, jotka toki ovat yleissivistäviä, mutta ei mitenkään pakollisia alan töissä.

    Valitettavasti Suomessa ei myöskään arvosteta kandidaatin tutkintoa, vaan opiskelijat tungetaan pitkän maisteriputken läpi, vaikka koulutusta vastaavia töitä on yhä vähemmän ja monet työt (esim. toimistotyöt) voisi hoitaa vähemmälläkin koulutuksella, sillä työ on se, joka opettaa. Toisaalta taas suomalaiset maisterit valmistuvat runsaan työkokemuksen kera, mitä ei esimerkiksi tapahdu omassa opiskelumaassani, jossa nuorempana valmistuneilta puuttuu usein työkokemus, vaikkakin työharjoittelu opiskeluiden jälkeen on yleistä (toki moni tekee osa-aikatöitä opintojen ohella). Suomessa pitäisi olla työpaikkoja vastavalmistuneille, joilla ei välttämättä ole juuri sitä oman alan kokemusta, sillä vaikka opiskelija olisikin tehnyt ns. hanttihommia opiskeluiden aikana, se kokemus ei välttämättä avaa ovea oman alan työpaikkaan. Suomalaisilla työmarkkinoilla on tarjolla korkeakouluista valmistuneille joko palkatonta harjoittelua, omaan alaan liittymätöntä työtä tai paikkoja, joihin haetaan vain alan kokeneita työntekijöitä. Ns. entry level-paikat puuttuvat kokonaan.

    • 5.2.2011 19:53

      Kiitos erinomaisesta viestistä. Juuri tämä on syy, miksi teimme koulutusjärjestelmän uudistusta koskevan esityksen. Varmaa on, että vastustusta löytyy opettajien yms. tahojen, joiden intressiä tämä uhkaa. Meillä tulee olla rohkeutta ja kykyä uudistaa malleja, joissa olemme menneet epätarkoituksenmukaiseen tilaan. Näin on koulutusjärjestelmän osalta Suomessa tapahtunut. Kandidaatin tutkinto on usein täysin riittävä tutkinto, varsinkin kun työ tekijäänsä opettaa. Toivottavasti jatkat kommentointia jatkossakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: